Tuontikoirien tautiriskit

Anaplasmat ovat punkkien välittämiä verisoluja infektoivia loisia, joista yleisin anaplasma on Anaplasma phagocytophilum. A. phagocytophilum infektoi granulosyytteja ainakin koirilla, kissoilla, naudoilla, lampailla, vuohilla, hevosilla ja ihmisillä. Kyseessä on zoonoosi, jota hoidetaan antibioottikuurilla.  

Koiralla esiintyy kahta anaplasmoosin muotoa, A. phagocytophilumin aiheuttama granulosyyttinen anaplasmoosi ja A. platyksen aiheuttama tarttuva syklinen trombosytopenia. A. phagocytophilum aiheuttaa yleensä lieviä oireita vain akuutissa vaiheessa, eli 1-2 viikon kuluttua infektoitumisesta. Infektio voi olla myös täysin oireeton. Mikäli oireita ilmenee, niihin lukeutuu ruokahaluttomuus, kuume ja letargia (syvää unta muistuttava horrostila, josta eläin saadaan heräämään vain hetkeksi). Muita oireita ovat nivelkipu, oksentelu, ripuli, yskä ja hengitysvaikeudet. 

A.  platys infektoi verihiutaleita ja sen oireisiin kuuluu ruokahaluttomuus, letargia, kuume, nenäverenvuoto, mustelmataipumus ja painon tippuminen.

Anaplasmojen levinneisyysalueet laajenevat muun maussa ilmaston lämpenemisen seurauksena ja A. phagocytophilumia on todettu punkeista myös Suomessa. 

Anaplasmoosia voidaan ennaltaehkäistä ylläpitämällä koiralla ulkoloislääkitys ja käymällä turkki sekä iho päivittäin läpi erityisesti punkkiaikana. 

Diagnoosi varmistetaan PCR-analyysillä tai veren vasta-aineista.

Lähteet:
https://www.movet.fi/tutkimukset/anaplasma-spp-pcr-bnivelnestelikvor/
https://evidensia.fi/hoitovinkit/punkkien-levittamat-sairaudet-koiralla-ja-kissalla/

Teksti: Kodittomat Bulgarian Koirat ry

Babesioosi on punkkivälitteinen, Keski- ja Etelä-Euroopassa esiintyvä alkueläinten aiheuttama veritauti, jota levittävät ruskea koirapunkki ja suopunkki.

Infektion koira saa punkin puremasta tai suoraan verikontaktin kautta loista kantavalta yksilöltä. On arvioitu, että punkin täytyy olla kiinnittyneenä koiran ihoon ainakin 2–3 vuorokautta ennen kuin infektio siirtyy. Babesia-loinen voi levitä myös esimerkiksi verenluovutuksen välityksellä tai koiratappeluissa. Loinen voi siirtyä myös, jos koira joutuu infektoituneessa koirassa olleen
punkin puremaksi. Babesia-loinen voi siirtyä myös emolta pennulle istukan välityksellä.

Babesioosia esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta eniten sitä esiintyy lämpimissä maissa. Euroopassa babesioosin pääasiallinen aiheuttaja on Babesia canis –loinen. Myös Babesia gibsoni, Babesia vogeli ja Babesia microti-like sp. –loiset voivat aiheuttaa koiralle tautia
Euroopassa.

Babesioosin itämisaika on 7–21 vuorokautta. Koiran verenkiertoon päässyt loinen hakeutuu eläimen punasoluihin ja lisääntyessään veressä loinen vahingoittaa punasoluja. Akuutissa babesioosissa ilmenee ruokahaluttomuutta, uneliaisuutta sekä punasolujen hajoamisen
seurauksena anemiaa. Jos sairaus todetaan ja hoidetaan ajoissa, on ennuste yleensä hyvä. Vaikeasti sairaat, vaille hoitoa jäävät tai nuoret koirat voivat jopa menehtyä babesioosiin.

Babesioosi todetaan verisivelykokeella eli havaitsemalla loiset punasoluissa mikroskoopin avulla tai PCR-tutkimuksella (geenimonistustesti). Verenkuvan lisäksi analysoidaan usein myös virtsa. Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan huomata lisäksi esimerkiksi suurentunut perna. Babesioosin toteamisessa on oleellista poissulkea muut sairaudet, jotka myös voivat aiheuttaa hemolyyttisiä oireita.

Babesioosia on kolmea eri tautimuotoa: esiakuutti, akuutti sekä krooninen muoto.
Kehittymis- tai esiakuutissa vaiheessa nuorella koiralla ilmenee ruokahaluttomuutta ja heikkoutta. Ikenet ovat erittäin vaaleat ja koiralla on kuumetta. Useimmiten tällaiset koirat ovat kokeneet vastikään myös jonkinlaisen muunkin stressitekijän, joka on laukaissut
babesioosin puhkeamaisen kliiniseksi taudiksi.
Taudin akuutissa vaiheessa oireet ilmenevät samoina, mutta ne ovat heikompia. Kroonisessa vaiheessa koira on jo melko heikossa
kunnossa ja erittäin väsynyt. Koiralla voidaan todeta eriasteista anemiaa.
Kroonisessa vaiheessa maksaan ja munuaisiin tulee pysyviä vaurioita eikä lääkityksellä todennäköisesti saada loista tapettua, joten taudin hoitoennuste on huono.
Huomionarvoista on, että babesioosi voi olla myös oireeton.

Babesioosia hoidetaan imidokarbi-pistoshoidoin. Uusintainjektio suoritetaan 2 viikon kuluttua. Suomessa B. gibsoni -infektiota voidaan hoitaa myös klindamysiinin, metronidatsolin ja doksisykliinin yhdistelmälääkityksellä 3 kuukauden ajan. Hoidon lopuksi
tehdään PCR-tutkimus, jonka avulla varmennetaan hoidon onnistuminen. Tarvittaessa aloitetaan tukihoidot kuten pistosten aiheuttamien sivuvaikutusten hoitaminen (mm. oksentelu ja ripuli), verensiirto sekä nesteytys. Koira voi jäädä loisen kantajaksi hoidoista
huolimatta ja koira voi sairastaa babesioosin myös uudestaan. Babesioosia ei pidetä zoonoosina eli koirilla esiintyvät loiskannat eivät voi levittää tautia esim. ihmisiin.

Lähteet:
https://www.sympaatti.fi/artikkelit/matkustaminen-lemmikin-kanssa, 29.5.2022
https://www.movet.fi/tutkimukset/babesia-vasta-aineet-shpep/, 29.5.2022
https://evidensia.fi/hoitovinkit/babesia-koiralla/, 29.5.2022
https://kulkurit.fi/elaimen-adoptointi/adoptoitavan-elaimen-terveys/babesioosi/, 29.5.2022
https://www.ecdc.europa.eu/en/all-topics-z/babesiosis/facts-about-babesiosis, 29.5.2022
https://parasitesandvectors.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13071-016-1596-0,
29.5.2022

Teksti: Rodoksen kodittomat eläimet ry

Kun hyttynen imee verta koirasta, se siirtää syljen mukana koiran iholle loisen toukkia, jotka tunkeutuvat ihoon ja lähtevät vaeltamaan sydäntä kohti. Loiset elävät sydämen onteloissa ja läheisissa suurissa verisuonissa. Siten ne vaikuttavat vahingollisesti verenkiertoon. Täysikasvuiset madot ahtauttavat keuhkoverisuonia.

Sydänmatoa esiintyy yleisesti trooppisilla alueilla, Välimeren maissa sekä Etelä-Euroopassa. Alueilla, joilla esiintyy loista kantavia hyttysiä, tarvitaan koiralle yleensä säännöllinen sydänmatotautia ennaltaehkäisevä lääkitys Ivermektiini-ulkoloishäätötableteilla. Estolääkitys estää mikrofilarioiden eli sydänmadon toukkien kehittymisen aikuisiksi, mutta ei suojele infektiolta.

Sydänmadon etenemisessä on neljä vaihetta, joista alun kaksi voivat olla oireettomia. Myöhemmin oireina esiintyy yskimistä ja hengenahdistusta. Sydänmato voidaan luotettavasti todeta ainoastaan verikokeilla. Hoidot ovat sydänmadon vaiheesta riippuen melko pitkiä, mutta myös tehokkaita.

Sydänmato ei tartu koirasta ihmiseen, sillä se tarttuu vain välittäjäeläimen avulla. Sydänmadon tarttuminen koirasta toiseen on teoriassa mahdollista, mutta hyvin harvinaista. Tämä vaatii tietyt olosuhteet sekä tietyn hyttyslajin, joka pistää molempia koiria.

Sydänmadon vaiheet ja oireet

Sydänmatotartunnan oireet voivat vaihdella. Sydänmatotauti etenee neljässä vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on taudin alku. Siinä loinen kehittyy keuhkojen reunalla eikä vielä liiku muualle kehoon. Toisessa vaiheessa sydänmato on tarpeeksi moninkertaistunut kattaakseen keuhkot ja keuhkokanavan, joka yhdistää keuhkot sydämeen. Tämän vaikutuksena keuhkokanava laajenee ja loiset aloittavat kulkunsa sydämeen. Toisessa vaiheessa loiset ovat keuhkoissa ja keuhkokanavassa. Näissä kahdessa ensimmäisessä vaiheessa koiralla ei välttämättä ole oireita ja toteaminen vaatii useita testejä.

Kolmannessa vaiheessa loiset etenevät sydänkammioon. Koira oireilee yskimällä. Lisäksi koiralla esiintyy hengenahdistusta ja lievää oireilua sydämessä. Neljännessä vaiheessa tauti on vakavimmillaan. Loiset ovat levittäytyneet koko sydämen alueellen ja koiralla on vakavia kliinisiä oireita, kuten keuhkopöhö ja erilaisia sydänongelmia. Vaikka oireet ovat vakavia, on myös nämä kaksi viimeistä vaihetta mahdollista parantaa lääkityksellä.

Sydänmatotaudin toteaminen ja hoito

Sydänmato voidaan luotettavasti todentaa vain useilla testeillä. Eri vaiheet saadaan eriteltyä sydänmadon pikatestillä, verenkuvalla, tarvittaessa usealla sydäntestillä (EKG, ultraäänitutkimus ja röntgen) sekä keuhkojen kuvaamisella. Sydänmatotauti voidaan määrittää veressä olevista loisen antigeeneistä (aine, joka saa aikaan vasta-aineiden muodostumisen elimistössä) ja/tai toukkamuodoista.

Nykyään hoitoon on tehokkaita lääkkeitä. Tautia voidaan hoitaa ennen varsinaisen hoidon aloittamista antibioottikuurilla 10-14 päivän ajan sekä maksansuojalääkkeillä ja vitamiineilla. Jos tauti on edennyt kolmanteen tai neljänteen vaiheeseen, kuuluu myös sydän- ja kortisonilääkitys ensihoitoon.

Sydänmatotartuntaa voidaan hoitaa Immiticide-injektiohoidolla (melarsomiini), joka on ainoa ajantasainen hoitomuoto sydänmatoon. Stronghold (selamektiini) -paikallisvaleluliuosta, Nexgard Spectra (milbemysiini- afoksolaneeri) -tablettia tai Simparica Trio (butyylihydroksitolueeni)-tablettia käytetään hoidon loputtua kerran kuukaudessa uusintatestiin saakka (6 kk). Tällä varmistetaan mahdollisesti kuolematta jääneiden mikrofilarioiden eli sydänmadon toukkien kehittyminen aikuisiksi, noin 20-30 cm:n pituisiksi madoiksi. Hoito tapahtuu asteittain, jotta loiset eivät kuolisi yhtä aikaa. Käsittely alkaa aikuisista loisista. 3-4 viikkoa myöhemmin käsitellään toukkamuodot.

Lähteet

Hakala, L. & Keränen, P. 2013. Polvilumpion sijoiltaanmenon kirurginen korjaus koiralla käyttäen telauraproteesia – tapausselostus ja kirjallisuuskatsaus. Suomen Eläinlääkärilehti. 8/2013. Verkkodokumentti. Viitattu 29.12.2016.

Univet ja Zoetis Finland Oy. Matkalle lemmikin kanssa. Lemmikinomistajan opas. Viitattu 18.10.2016.

Orion Pharma Animal Health. Pyörömadot. Viitattu 29.9.2015.

SATHY Uutiset. 2003. Koirasi karvaton supervihollinen: sydänmato! Viitattu 29.9.2015

Wikström, B. & Öber, J. 2007. Koiran sairaudet. Otavan Kirjapaino Oy.

Teksti: Kulkurit ry

Dirofilaria repens eli koiran ihomato on samankaltainen loismato kuin tunnetumpi ”serkkunsa” Dirofilaria immitis eli sydänmato. Molemmat ovat hyvin kapeita, tyypillisesti noin 10-15 cm pitkiä loisia. Suurimpana erona on se että ihomato elää koiran ihonalaiskudoksessa, ei sydämessä tai verisuonistossa kuten sydänmato.

Oireet
Ihomato ei yleensä aiheuta koiralle mitään varsinaisia oireita eikä ole koiralle vaarallinen. Yleensä ihomato löydetäänkin koirasta vahingossa esimerkiksi sterilointileikkauksen yhteydessä. Koiralla voi myös olla suurempia tai pienempinä patteja, joihin aikuiset madot koteloituvat. Hoitamattomana koiralle voi pidemmän ajan kuluessa tulla iho-oireita tai yleiskunnon heikkoutta.

Tarttuvuus
Ikäväksi ihomadon tekee se, että se on zoonoosi, eli voi tarttua koirasta toiseen koiraan tai ihmiseen hyttysen välityksellä. Aikuinen mato vapauttaa nuoria madontoukkia ääreisverenkiertoon, josta hyttynen imee niitä itseensä. Pitkän ja lämpimän kesäkauden aikana toukat voivat siirtyä toiseen ihmiseen tai koiraan toukkia kantavan hyttysen puremasta. Ihmisessä loinen ei kuitenkaan kehity aikuiseksi eikä siten lisäänny, mutta voi aiheuttaa ihoon tai silmään tulehduspesäkkeitä. On tärkeä huomioida, että koira ei voi levittää ihomatoa mitenkään muuten kuin hyttysen pureman välityksellä. Ihomato leviää joidenkin lihansyöjälajien kesken, joten se ei tartu ollenkaan esimerkiksi hevosiin.

Esiintyminen
Ihomato on ollut pitkään vain etelän lämpimissä maissa esiintyvä loinen ja Suomessa loista on tavattu tähän mennessä lähinnä ulkomailta tuoduista koirista (Romania, Venäjä, Baltia). Loisen leviäminen Suomessa on kuitenkin todennäköistä ilmaston lämpenemisen myötä.

Toteaminen
Ihomato voidaan todeta vasta siinä vaiheessa, kun madontoukat ovat kehittyneet aikuisiksi. Tähän voi mennä yli puoli vuotta. Ihomato voidaan testata ja löytää koirasta kahdella yhtä tarkalla tavalla, KNOTT- tai PCR-testillä. PCR-testi kertoo myös toukkien lajin (eli onko kyseessä sydänmato vai ihomato) sekä toukkien määrän. Alle 6 kk vanhoja pentuja ei kannata testata, koska mahdollinen tartunta ei kuitenkaan näkyisi testeissä.

Hoito
Vaikka kyseessä on ikävä loinen, niin koiran hoito on kuitenkin yksinkertainen ja tehokas. Hoitona käytetään Advocate-ulkoloishäätöliuosta kerran kuukaudessa noin vuoden ajan. Yleensä verenkierrossa olevat toukat tuhoutuvat jo ensimmäisen lääkityskerran jälkeen. Pitkä lääkitysaika johtuu siitä, että loisten elinkaari on pitkä ja vain tuhoamalla toukkia voidaan vaikuttaa aikuisten matojen tuhoutumiseen. Jos koirasta löytyy patteja, joissa on kotiloituneita matoja, eläinlääkäri voi suositella niiden kirurgista poistamista. Advocate-ulkoloishäädön hinta riippuu koiran koosta, mutta kannattaa varautua noin 20-60 euron kuukausikuluihin loisen hoitamiseksi. Koira voi elää täysin normaalia elämää hoidon aikana.

Vaikka koira olisikin saanut lähtömaassa ihomadosta negatiivisen testituloksen, tartunta on voinut olla liian tuore näkyäkseen testeissä tai koira on voinut saada tartunnan hyttysen puremasta heti testien teon jälkeen. Siksi onkin tärkeätä, että koirat testataan uudelleen Suomen puolella yhdistyksen ohjeiden mukaisesti. Testi kannattaa uusia noin 6–12 kk koiran kotiutumisen jälkeen.

Koiran ihomato (video): https://www.youtube.com/watch?v=Dil3m6gPh2w

Lähteet

https://www.cdc.gov/parasites/dirofilariasis/biology_d_repens.html

https://parasitesandvectors.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13071-018-3205-x

https://parasitesandvectors.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13071-017-2499-4

https://www.movet.fi/tutkimukset/dirofilaria-repens-pcr-b/

https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/koirien-maahantuontiin-liittyvat-riskit/dirofilaria-repens/

Teksti: Pet Rescue Finland

Ehrlichioosia aiheuttavat punkkien välittämät riketsiabakteerit. Ehrlichia canis on yleisin tautia aiheuttava bakteeri, joka siirtyy koiraan pääasiallisesti ruskean koirapunkin välityksellä. Myös Ehrlichia chaffeensis ja Ehrlichia ewingii -bakteerit aiheuttavat tautia ja ne voivat tarttua ihmiseen. Tartunta vaatii kuitenkin aina infektoituneen ruskean koirapuutiaisen pureman eli tauti ei voi tarttua koirasta suoraan ihmiseen tai toiseen eläimeen.

Ruskeaa koirapuutiaista tavataan ympäri maailmaa, mutta se ei levitä kaikkialla ehrlichioosia. Taudin esiintymisalueet ovat aivan eteläisin Eurooppa, Yhdysvallat, Etelä-Amerikka, Aasia ja Afrikka. Riskimaihin matkaavien on tärkeää ennaltaehkäistä infektiota esimerkiksi koirille ja kissoille suunnatuilla puutiaishäädöillä suojatakseen itsensä ja koiransa. Ehrlichioosia voi esiintyä myös kissoilla.

Ruskea koirapuutiainen on myös levinnyt Suomeen mutta se menestyy oloissamme vain sisätiloissa ja siksi Suomessa tartunnan riski on erittäin pieni. Ehrlichioosi vaatii aina infektoituneen puutiaisen kiinnittymisen eläimestä toiseen tarttuakseen. Aterioidessaan puutiainen siirtää isäntäeläimeen taudinaiheuttajabakteerin, joka alkaa lisääntyä valkosoluissa aiheuttaen kuumetaudin.

Taudilla tunnetaan kolme vaihetta: akuutti, subkliininen ja krooninen vaihe. Taudinkuva vaihtelee ja koira voi kantaa tautia oireettomana pitkiäkin aikoja. Taudin yleisimpiä oireita koiralla ovat kuume, laihtuminen, väsymys ja syömättömyys. Tauti voi myös aiheuttaa anemiaa ja masentuneisuutta.

Taudin ensioireet akuutissa eli äkillisessä vaiheessa ilmenevät yleensä n. 1-3 viikon kuluttua punkin puremasta. Tauti voidaan todeta jo viikon kuluttua tartunnan saamisesta vasta-ainemäärityksellä verestä tai testillä, jolla voidaan todeta osia itse bakteerista. Taudin vaihetta ei kuitenkaan voi selvittää testeistä. Akuutti vaihe kestää yleensä 2-4 viikkoa. Useimmat koirat paranevat itsekseen akuutissa vaiheessa.

Akuutin vaiheen jälkeen on subkliininen eli vähäoireinen vaihe, jossa havaittavissa olevat oireet saattavat hävitä kokonaan. Tässä kuukausia tai jopa vuosia kestävässä vaiheessa ehrlichia-bakteeri elää koiran pernassa. Lopulta koira joko eliminoi bakteerin elimistöstään tai ehrlichioosi siirtyy krooniseen eli pysyvään vaiheeseen.

Krooninen vaihe voi olla lievä tai vakava. Tässä vaiheessa tauti ei enää poistu eläimestä itsestään ja uusii esimerkiksi stressin johdosta. Yleisimpiä oireita ovat painon menetys, anemia, neurologiset oireet, verenvuoto ja kuume. Verikokeissa voidaan havaita alhainen verihiutaleiden määrä, kun taas erilaisten valkosolujen (kuten granulo- ja monosyytit) määrä voi olla koholla. Tämän johdosta ehrlichioosi saatetaan sekoittaa leukemiaan. Krooninen ehrlichioosi voi myös kehittää muita sairauksia kuten niveltulehduksen tai munuaissairauden.

Tautia voidaan hoitaa antibiooteilla. Hoito kestää yleensä kuukauden, vaikka oireet helpottaisivat jo muutaman päivän kuluttua hoidon aloittamisesta. Hoito tehoaa yleisesti hyvin mutta kroonisessa vaiheessa taudin ennuste voi olla huonompi.

Taudilta välttymiseksi on tärkeää minimoida puutiaisten puremien määrä. Koirille on saatavilla erilaisia punkkivalmisteita ja ulkoloishäätöjä tartuntojen ennaltaehkäisyyn. Koiran turkki on myös hyvä tarkistaa päivittäin varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn.

LÄHTEET:

Movet https://www.movet.fi/tutkimukset/ehrlichia-canis-vasta-aineet-ifat-shp/

Koira-Kissaklinikka https://koirakissaklinikka.fi/koira-artikkelit/punkin-levittamat-taudit-koiralla

Rescueyhdistys Kulkurit https://kulkurit.fi/elaimen-adoptointi/adoptoitavan-elaimen-terveys/ehrlichioosi/

Teksti: Onnentassut ry

Ekinokokkilajeja on toistaiseksi tunnistettu kahdeksan. Ainoa Suomessa kotoperäisenä todettu ekinokokkilaji on Echinococcus canadensis eli hirviekinokokki, jota on tavattu toistaiseksi lähinnä Itä-Suomessa. Tuontikoirien kannalta merkittävin ekinokokkilaji on Echinococcus multilocularis. E. multilocularis eli myyräekinokokki on Euroopassa yleisesti, Suomea ja Norjaa lukuun ottamatta, esiintyvä loinen. 

Myyräekinokokin tärkein pääisäntälaji on kettu, mutta myös muut koiraeläimet voi toimia loisen pääisäntänä. Koira voi saada tartunnan syödessään ekinokokkoosia kantavan väli-isännän, esim. myyrän. Loisen aikuiset madot elävät koiran suolessa tuottaen munia, jotka leviävät ympäristöön ulosteiden mukana. 

Koiralle tartunta ei aiheuta oireita. Ihmiselle tartunta voi kuitenkin olla hengenvaarallinen. Ihminen voi saada tartunnan muun muassa ulosteiden saastuttamien elintarvikkeiden tai koiran turkkiin tarttuneiden madon munien välityksellä. Loistartunnan myötä maksaan ja muihin elimiin muodostuu kystia, jotka lopulta aiheuttavat kudostuhon ja jopa kuoleman. Taudin itämisaika ihmisessä on pitkä, keskimäärin 5-15 vuotta.

Suomen tuontivaatimuksien mukaan kaikki Suomeen matkustavat koirat tulee lääkitä 1-5 vrk ennen Suomeen saapumista heisimatoihin tehoavalla pratsikvanteli-lääkkeellä. Annetusta lääkkeestä tulee olla koiran passissa eläinlääkärin allekirjoittama todiste.

Lähde: Ruokavirasto

Teksti: Balkanin koirat ry

Giardia on Suomessakin laajalti esiintyvä alkueläin, joka elää suolinukan pinnalla aiheuttaen pitkittynyttä ripulia, joka voi olla rajuakin. Giardia muodostaa suoleen kystia, jotka tuottavat taudinaiheuttajaa. Ihmisillä esiintyvä giardiakokoelma tarttuu myös koiriin, kun taas koirilla ja muilla koiraeläimillä esiintyvä giardiakokoelma ei tartu ihmisiin. Osa giardiakokoelmista, joka ei ole kumpaakaan edellämainittua, tarttuu myös ihmiseen.

Tarttuminen

Giardia tarttuu kystien välityksellä. Tarttuakseen giardia tarvitsee limakalvokontaktin, eli se voi tarttua esimerkiksi koiranpennun syödessä tartuntaa kantavan koiran ulostetta tai saastuneen juomaveden myötä. Ihminen saa giardian useimmiten saastuneesta vedestä tai ravinnosta. Taudinaiheuttaja viihtyy kosteassa ja lämpimässä, muttei pidä kuumasta eikä kuivasta. Itämisaika on parista viikosta useisiin viikkoihin. 

Oireet

Giardian katsotaan kuuluvan eläimen normaaliflooraan ei luonnolliseen bakteerikantaan, mutta esimerkiksi stressitason nousu voi aikaansaada loisen voimakkaan lisääntymisen ja siten isäntäeläimensä oireilun. Yleisin oire on hyvin pahanhajuiset ilmavaivat ja ripuli, joskus oksentelu. Giardia diagnosoidaan kolmesta eri ulostenäytteestä, sillä taudinaiheuttajaa ei välttämättä ole jokaisessa näytteessä. 

Hoito

Axilur-sisäloishäädön (vaikuttava aine fenbendatsoli), joka tehoaa giardia-loiseen tehokkaasti. Jos giardioosi pitkittyy eikä ripuli rauhoitu, voidaan hoidoksi tarvita eläinlääkäriltä antibioottikuuri. Eläimen pesua suositellaan, sillä loisia on saattanut tarttua myös eläimen turkkiin. Lääkehoidon lisäksi tulee huolehtia hyvästä hygieniasta ja huolehtia, ettei taudinaiheuttajaa jää ympäristöön. Tämä tarkoittaa, että kaikki ulosteet kerätään huolellisesti, kodin pinnat puhdistetaan, tarpeettomat lelut ja luut hävitetään ja tekstiilit, esimerkiksi koiran peti ja varusteet, pestään vähintään 60 asteessa. Koiran ei myöskään kannata antaa nuolla kasvoja hoidon aikana. Mikäli perheessä on muita lemmikkejä, tulee nämäkin lääkehoitaa, normaali kolmen päivän fenbendatsolikuuri kuitenkin riittää, jos oireita ei ole. Lisäksi koira kannattaa pestä, sillä kystia saattaa olla myös turkissa. Myös muiden vieraiden eläinten kontaktin välttäminen (koirapuistot yms.) giardiatartunnan saaneen koiran kanssa on tärkeää.

Lue lisää: 

https://www.movet.fi/tutkimukset/giardia-ag-elisaf/

https://elainystavasilaakari.fi/2017/05/giardia

Teksti: Embla Rescue

Leishmania on alkueläinparasiitti, joka kuuluu Trypanosomatidae-heimoon. Lajeja on yli 50, joista ainakin 12 tiedetään tarttuvan koiraan. Leishmania infatum on näistä tärkein laji. Leishmania on vektorivälitteisesti hietasääsken pureman välityksellä tarttuva alkueläin, joka aiheuttaa leishmanioosia selkärankaisessa pääisännässä. Verta imevät hietasääsket kantavat suolistossaan Leishmania-promastigootteja, josta ne siirtyvät eläimeen sääsken imiessä verta. Loinen siirtyy hietasääsken pureman yhteydessä pääisännän ihon alle ja leviää systeemisesti veren, imutiehyiden ja elinten kautta, mutta hakeutuu myös eläimen ihoalueille yleisinfektiota aiheuttamaan. Läheskään kaikki koirat eivät sairastu infektiosta, vaan lopputulos riippuu koiran immuunipuolustuksen toiminnasta. Tartunta voi siis edetä yleisinfektioksi tai koirasta voi tulla oireeton kantaja, joka myöhemmin voi muuttua kliinisesti sairaaksi. On myös mahdollista. että koiran immuunipuolustus pystyy vastustamaan loisinfektiota.

Hietasääsken lisäksi koira voi saada tartunnan verensiirrossa, astutuksen yhteydessä siemennesteen mukana urokselta nartulle tai vertikaalisesti emältä pennulle. Myös muiden vertaimevien niveljalkaisten, kuten kirppujen ja ruskean koirapuutiaisen, on todettu kykenevän toimimaan leishmanian vektoreina.

Leishmania on endeeminen vähintään 88 eri maassa maailmalla, kuten Välimeren alueella, Afrikassa, Lähi- ja Kaukoidässä, Väli- ja Etelä-Amerikassa. Ilmaston lämpenemisen vuoksi leishmanian vektorit ovat hivuttautuneet kohti pohjoista. Suomessa hietasääskeä ei kuitenkaan vielä ole.

Taudin itämisaika ja oireet

Taudin itämisaika on pitkä, sillä kliinisiä oireita kehittyy infektiosta yleensä 3 kuukaudesta jopa seitsemään vuoteen. Infektio voi säilyä myös piilevänä ja aktivoitua vasta sitten, jos eläimen immuunipuolustuksessa tapahtuu leishmanian kannalta suotuisa muutos. Leishmanioosin ensimmäisiä oireita ovat lievä heikkous, joka useimmiten ajan myötä etenee heikentyneeseen rasituksensietokykyyn. Iho-oireita esiintyy 56-90% sairastuneista ja iho-oire voi olla myös ainoa oire. Hilseilevä, kuiva ja karvaton iho silmien ympärillä, kuonossa, korvissa sekä muualla pään alueella, kyynärpäissä ja kintereissä ovat yleisin oire ja niihin saattaa liittyä myös haavaumia tai kyhmyjä. Usein iho-oireet huomataan ensimmäisenä. Tassujen anturoiden kuivuminen ja kynsien muutokset (kynsien nopea kasvu) ovat myös yleisiä oireita. Leishmanioosin yleisoireisiin kuuluvat laihtuminen, ruokahaluttomuus, kuihtuminen, väsymys, imusolmukkeiden suurentuminen, kuumeilu sekä kalpeat limakalvot. Myös ontumista, silmäoireita, nenäverenvuotoa, ripulia sekä veristä ulostetta esiintyy osalla koirista.

Diagnostiikka

Leishmaniatartuntaa tutkittaessa käytetyin testi on vasta-ainetesti. Seerumista tehtäviä testejä on useita, kuten tavallisimmin käytetyt ELISA (enzyme-linked immunosorbent assay) ja IFAT (indirect fuorescent antibody test). Leishmaniatartunnan voi tutkia verestä tai kudoksesta myös PCR-tutkimuksella tai pikatestillä (nk. snap). Pikatesti vaatii kuitenkin useimmiten IFAT- tai ELISA-vasta-ainetestin varmistuksen. Muita tapoja tutkia leishmaniaa ovat ohutneulanäyte papulaarista, nodulaarisista tai ulseroivasta ihosta, selkäydinnäyte neurologisesti oireilevista potilaista, ohutneulanäyte suurentuneista imusolmukkeista tai nivelnestenäytteistä sytologia ja PCR turvonneista nivelistä koiran ontuessa, mikäli on muutenkin havaittavissa leishmaniaan viittaavia oireita.

Hoito

Leishmaniaa ei voida parantaa, joten hoidolla tähdätään sairauden kliinisten oireiden hallintaan. Leishmanian lääkehoitona käytetään allopurinolia 10-(20) mg/kg kaksi (tai kolme) kertaa päivässä suun kautta. Mikäli koiralla on paljon oireita, käytetään allopurinolin lisäksi 4 viikon ajan miltefosiinia 2mg/kg kerran päivässä suun kautta ruokailun yhteydessä. Näiden lisäksi leishmanian hoitoon on myös meglumiiniantimonaatti ihonalaisena injektiohoitona, mutta Viikin Yliopistollisesta eläinsairaalasta annetun ohjeistuksen mukaan sitä ei juurikaan nykyään käytetä haittavaikutusten vuoksi. Hoidon aloittamisen jälkeen potilaan tila kohenee, mutta parantumisessa voi kestää kuukausia. Lääkehoidon jälkeen taudin uusiutuminen on tavallista.

Leishmaniaa sairastavan koiran käyttäminen verikoekontrollissa (vasta-ainetesti ja tarvittaessa PCR) säännöllisin väliajoin on äärimmäisen tärkeää, jotta pysytään ajan tasalla leishmanian tilanteesta. Suositeltavaa on myös koiran käyttäminen leishmanian vasta-aineiden verikoekontrollissa puoli vuotta Suomeen tulon jälkeen tai välittömästi, jos koiralla on oireita, vaikka koiran leishmaniatesti olisi ollut lähtömaassa negatiivinen.

Lähteet:

Saari, Seppo – Näreaho, Anu – Nikander, Sven 2016. Elinympäristönä Koira – koiran loiset ja loissairaudet. Helsinki: Fennovet Oy.

Koponen, Johanna 2014. Matkustavan koiran terveysvaarat Euroopassa. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Helsingin Yliopisto: Eläinlääketieteellinen tiedekunta.

Lisää tietoa aiheesta:

KOIRAN LEISHMANIOOSI kirjallisuuskatsaus, ELK Heini Gröning, Helsingin yliopisto 2018.

CVBD (endeemiset alueet)

Teksti: Kyproskoirat ry

Leptospiroosi on Leptospira-suvun bakteerien aiheuttama maailmanlaajuisesti esiintyvä zoonoosi. Leptospira-sukua pidetään yhtenä maailman laajimmalle levinneistä zoonoottisista bakteereista sekä maantieteellisesti, että isäntäeläinkirjonsa vuoksi. Bakteeri selviytyy parhaiten kosteilla ja lämpimillä alueilla, Suomessa se on harvinainen mutta lähimaissa sitä esiintyy (esim.Baltian maat). Ilmastonmuutos ja koirien lisääntyvä matkustelu voivat lisätä tautitapausten määrää Suomessa.

Tyypillisesti tartunta tapahtuu ihon haavaumien ja limakalvojen kautta joko suorassa kontaktissa Leptospira-bakteereja erittävän eläimen virtsaan tai bakteereilla saastuneen veden tai maaperän kautta. Jyrsijät ovat suurimmat mikrobin kantajat ja niiden kautta tauti voi levitä helpoiten ihmisiin tai kotieläimiin. Koirilla on todettu tartuntoja myös istukan kautta sekä puremien välityksellä.

Leptospira-bakteerien aiheuttaman kliinisen taudin eli leptospiroosin itämisaika koiralla on noin viikko. Sen jälkeen tulevat oireet bakteerien kulkeutuessa useisiin elimiin, eniten ja herkimmin munuaisiin. Taudinkuva vaihtelee serotyypistä, kannasta ja eläinyksilöstä riippuen kliinisestä akuutista taudista oireettomaan kantajuuteen. Tauti voi ilmetä myös kroonisena oireiluna. Kliinisen taudin ollessa kyseessä, voi seuravia oireita ilmetä: kuume ja kipu, kipeät lihakset ja haluttomuus liikkua, heikkous, alakuloisuus, ruokahalun menetys, oksentelu, ripuli, yskiminen, eritevuoto kuonossa, keltaisuus, kuume, hemoglobiinivirtsaisuus,

munuais-ja maksatulehdukset. Pahimmillaan tauti voi johtaa kuolemaan johtavaan yleisinfektioon tai monielinhäiriöön. Koiralla tauti ilmenee yleisimmin munuais-ja maksatulehduksina. 

Diagnosointi on haastavaa. Vääriä diagnooseja voi tulla herkästi. Yleisimmät tavat testata leptospiroosia koirilla ovat virtsanäytteen PCR-analyysi ja veren vasta-aineen määritys.

Koiran leptospiroosia ei seurata aktiivisesti Suomessa. Rokottamista kuitenkin suositellaan koirille, jotka matkustavat maihin, joissa tartunta on yleinen (esim.Baltian maat tai Keski-ja Etelä Eurooppa). Rokotus antaa suojan kliinistä tautia vastaan mutta ei estä mahdollista bakteerin kantajuuden kehittymistä.

Lähteet: 

https://helda.helsinki.fi

www.evidensia.fi

www.royalcanin.com

www.ruokavirasto.fi

Teksti: Eläinten suojakoti Toivo ry

Antibioottiresistenssi tarkoittaa sitä, että bakteeri on vastustuskykyinen eli resistentti jollekin tietylle antibiootille ja näin ollen antibiootti ei tehoa siihen. Bakteeri voi olla lääkeaineille resistentti joko luonnostaan tai hankitun ominaisuuden kautta. Liiallinen antibioottien käyttö on lisännyt resistenttien bakteerien esiintymistä ja niistä onkin tullut maailmanlaajuisesti kasvava ongelma sekä ihmisillä että eläimillä. Resistenttien bakteerien lisääntyminen vaikeuttaa infektioiden hoitoa, koska hoitoon tavallisesti käytetty antibiootti ei enää tehoa. Ensisijainen tavoite onkin vähentää näiden bakteerien esiintyvyyttä ja leviämistä. Paras tapa ehkäistä resistenttien bakteerien yleistymistä on vähentää antibioottien käyttöä. Esimerkiksi toistuvissa iho- ja korvatulehduksissa tulisi ensisijaisesti selvittää altistava syy ja hoidettava se.

Koirilla merkityksellisimmät resistentit kannat ovat MRSP, MRSA ja ESBL. Kirjainyhdistelmät kertovat bakteerien ominaisuuksista. MRSP, MRSA ja ESBL ovat zoonooseja eli ne voivat siirtyä eri lajien välillä, eläimeltä toiselle, eläimeltä ihmiselle, ihmiseltä eläimelle tai ihmiseltä ihmiselle. Kantaja voi olla myös oireeton eli hänellä on elimistössään resistentti bakteeri, mutta ei bakteerin aiheuttamaa tulehdusta. (Helsingin Yliopisto 7.10.2020)

Koiralta kantajuus voidaan selvittää sivelynäytteestä tehtävällä bakteeriviljelyllä. Viljelystä tehtävästä herkkyysmäärityksestä selviää myös ne antibiootit jotka yhä tehoavat bakteeriin. Tämän avulla myös resistenttien bakteerien aiheuttamat infektiot voidaan usein hoitaa herkkyysmäärityksen pohjalta tehdyllä hoitosuunnitelmalla. Eläin voi myös vapautua kantajuudesta ajan myötä. (Evidensia 24.4.2019)

Riskiryhmässä resistenttien bakteerien kantajuudelle ovat tuontikoirat sekä koirat joilla on kroonisia iho- ja korvasairauksia tai -tulehduksia, joihin ovat joutuneet syömään useita antibioottikuureja. Eri maiden antibioottikäytännöt ja mahdollisesti runsaampi antibioottien käyttö lisää mahdollisuutta moniresistenttien bakteerien valikoitumiselle.

MRSP (metisilliinille resistentti Staphylococcus pseudintermedius)

Staphylococcus pseudintermedius on koiran iholla ja limakalvolla elävä bakteeri joka on hyvin yleinen terveillä eläimillä, mutta voi aiheuttaa myös infektioita, yleisimmin iho- ja haavatulehduksia. Myös luu- ja nivelinfektiot sekä virtsatietulehdukset ovat mahdollisia. MRSP ei aiheuta infektioita tavallista S. pseudintermediusta herkemmin, mutta mahdollisten tulehdusten hoito hankaloituu kun tehoavia antibiootteja on vähemmän. Terveelle eläimelle MRSP ei ole vaarallinen. MRSP-bakteeria esiintyy usein koirilla, jotka ovat syöneet paljon antibiootteja esimerkiksi iho- ja korvatulehduksiin. Näiden koirien katsotaankin kuuluvan riskiryhmään. Tutkimusten perusteella on arvioitu, että noin 10 % riskiryhmään kuuluvista koirista kantaa MRSP- bakteeria. (Ruokavirasto)

MRSP leviää yleensä eläinten välisessä kontaktissa, mutta saattaa kehittyä myös antibioottihoidon myötä. Se voi levitä myös ruokakuppien, harjojen, lelujen tai ihmisten käsien ja vaatetusten kautta koirasta toiseen. Tämän vuoksi eläinlääkäriasemilla MRSP-kantajaa hoidetaan kosketuseristyksessä. Ihmiseen MRSP siirtyy todennäköisesti hyvin lyhytaikaisesti eikä ihminen yleensä sairastu MRSP:n aiheuttamaan tulehdukseen, maailmalla on raportoitu vain harvoja yksittäisiä sairastapauksia. Kun perheessä on MRSP:tä kantava koira on todennäköistä, että perheen muut koirat ovat myös kantajia.

ESBL (extended-spectrum beta-lactamase)

ESBL-entsyymiä tuottava bakteeri on resistentti monille antibiooteille ja tästä syystä yleisimmin käytetyt antibiootit eivät tehoa bakteerin aiheuttamiin infektioihin ja ne ovat usein vaikeammin hoidettavissa. Yleisimmin entsyymiä tuottaa Escherichia coli – tai Klebsiella pneumoniae –bakteerit, joita löytyy terveiden koirien ja kissojen limakalvoilta ja suolistosta. E. coli on tavanomainen infektion aiheuttaja esim.virtsatietulehduksissa. (Evidensia 24.4.2019)

ESBL on yleinen myös mm. ulkomailla matkustaneilla ihmisillä, esim Aasiassa matkustaneista 70% kantaa suolistossaan ESBL-bakteeria matkalta palatessaan (Lääkärilehti 25.11.2013). ESBL-kantajuus saattaa siirtyä lemmikistä omistajaan tai omistajasta lemmikkiin eritteiden välityksellä ja lähikontaktissa (naaman nuoleminen, lemmikki nuolee astiat jne).

MRSA (metisilliiniresistentti staphylococcus aureus)

MRSA on beetalaktaamiantibiooteille vastustuskykyinen stafylokokkibakteeri. MRSA-kantajuus on koirilla harvinaista, mutta ihmisillä yleisempää. Koiraan se on voinut siirtyä jostain toisesta eläinlajista tai ihmisestä, koska Staphylococcus aureus ei kuulu koiran normaaliin mikrobistoon, kun taas ihmisellä, hevosella ja kissalla S. aureus on normaali iho- ja limakalvobakteeri. S. aureus voi aiheuttaa etenkin iho- ja haavainfektioita. (Helsingin Yliopisto 7.10.2020)

Hygieniaohjeita koiran omistajalle

1. Käsihygienia: Kädet tulee pestä runsaalla vedellä ja saippualla ennen koiran hoitotoimenpiteitä ja niiden jälkeen, ennen ruuanlaittoa ja ruokailua ja aina ulkoa saavuttaessa.

2. On hyvä estää koiraa nuolemasta ihmisen kasvoja tai mahdollisia haavoja.

3. Koiran ruoka- ja juoma-astiat tulisi pestä kuumalla vedellä ja pesuaineella päivittäin.

4. Moniresistentin bakteerin aiheuttama haava-/korva-/ihotulehdus tms.: Tulehtunutta aluetta käsiteltäessä käytetään kertakäyttöisiä hanskoja ja kädet pestään saippualla ennen ja jälkeen hanskojen käytön. Haavataitokset laitetaan suoraan roskiin, ei lattialle tai pöydälle. Eritetahrat imeytetään paperiin, ja alue puhdistetaan yleispuhdistusaineella ja desinfiointiaineella.

5. Koiran suuta ja peräaukon aluetta käsitellessä on hyvä käyttää kertakäyttöhanskoja.

6. Koiran jätökset on syytä kerätä. Erityisen tärkeää tämä on ESBL-kantajien kohdalla, sillä bakteeri leviää ulosteen välityksellä. Näin estät myös esimerkiksi suolistoloisten leviämisen.

(Helsingin Yliopisto 7.10.2020- ELL Katarina Eskola, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, kliinisen mikrobiologian laboratorio YESLAB, syyskuu 2020)

Lähteet

https://www2.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/yeslab-kliinisen-mikrobiologian-laboratorio/elainlaakarille/elaimen-omistajalle

https://evidensia.fi/hoitovinkit/multiresistentit-bakteerit-lemmikeilla-esbl-mrsp-ja-mrsa

https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-laakitseminen/moniresistentit-bakteerit/usein-kysyttya-mrspsta/

https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-laakitseminen/moniresistentit-bakteerit/usein-kysyttya-esblsta/

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/esbl-yleinen-aasian-matkaajilla

Teksti: Rekku Rescue ry

Parvovirus on koirilla herkästi tarttuva sairaus, joka on yleinen etenkin alle 6 kuukauden ikäisillä pennuilla. Myös rokottamattomat aikuiset koirat voivat sairastua parvovirukseen. Parvovirus tarttuu koirasta toiseen yleensä virusta sisältävän ulostuksen välityksellä ja johtaa usein huonokuntoisten- ja pentukoirien kuolemaan. Virus on hyvin kestävä ja voi elää tartuntakykyisenä koiran turkissa sekä pinnoilla pitkään. Parvovirus ei voi tarttua ihmiseen.

Parvoviruksen oireita ovat voimakkaasti heikentynyt yleiskunto, kuume, ruokahalun heikkeneminen, oksentelu sekä veriripuli. Hoitona annetaan antibiootteja sekä nesteytyshoitoa. Parvovirusta esiintyy kohtalaisesti koko maailmassa, myös Suomessa.

Taudin ennaltaehkäisy perustuu säännölliseen rokottamiseen. Koska tartuntaa esiintyy jatkuvasti huolimatta siitä, että koirat on rokotettu, tulisi vieroitettuja pentuja suojata tartunnalta, kunnes ne on rokotettu ja rokotesuoja on ehtinyt muodostua. Kaikkien Responsible rescue -sitoutuneiden yhdistysten tulee antaa koirille lähtömaassa yhdistelmärokote sisältäen parvon, penikkataudin ja tarttuvan maksatulehduksen, kahdesti annettuna.

Lähteet: Ruokavirasto.fi

Teksti: Woffa ry

Rabies eli raivotauti on maailmanlaajuisesti esiintyvä Lyssa-viruksiin kuuluvan rabiesviruksen aiheuttama keskushermostosairaus. Rabies voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin ja se kuuluu Suomessa lakisääteisesti vastustettavien eläintautien ryhmään. Virus tarttuu syljen välityksellä, joten tartunnan saa tyypillisesti puremistilanteissa. 

Virus vaikuttaa voimakkaasti keskushermostoon. Rabieksen oireet puhkeavat yleensä 2-7 viikon kuluessa tartunnasta. Oireiden puhjettua tauti johtaa nopeasti kuolemaan.

Rabieksen muodot jaetaan hiljaiseen ja raivoisaan. Raivoisa muoto on helpompi tunnistaa, sillä koira alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Koira voi mm. hyökkäillä raivokkaasti purren joko elottomia esineitä, toisia eläimiä tai ihmisiä kohti. Hiljaisessa muodossa koira on syrjäänvetäytyneen oloinen. Kummassakin tapauksessa ulkoisia oireita ovat silmien ja alaleuan roikkuminen sekä nielemisvaikeudet. Viruksen edetessä eläin lopulta halvaantuu ja kuolee. 

Rabiesta voi tehokkaasti ennaltaehkäistä rokottamalla. Ihmisillä taudin puhkeamista voidaan ehkäistä immunoglobuliinihoidolla ja rokotussarjalla, jotka aloitetaan 24 tunnin kuluessa puremasta.

Euroopan alueella todetut tapaukset dokumentoidaan WHO:n sivuille (https://www.who-rabies-bulletin.org/site-page/queries), jossa voi tehdä hakuja eri ajanjaksojen ja eläinlajien perusteella. 

Suomi on ollut vuoden 1991 jälkeen raivotautivapaa maa. Tämän jälkeen Suomessa on todettu rabies kahdella kotieläimellä: vuonna 2003 Virosta tulleella hevosella ja vuonna 2007 Intiasta laittomasti tuodulla koiranpennulla. Näissä yksittäistapauksissa kukaan ei saanut tartuntaa. 

Suomeen matkustavalle koiralle tulee antaa vähintään 21 vrk ennen tuontia raivotautirokotus hyväksytyllä valmisteella. Rokotuksesta tulee olla merkintä lemmikkieläinpassissa tai muussa rokotustodistuksessa. Eläin täytyy olla tunnistusmerkitty ennen rokottamista. Alle 12 viikkoa vanhoja eläimiä ei saa rokottaa. 

Lähteet:

Ruokavirasto: https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/raivotauti-eli-rabies/

Duodecim Terveyskirjasto: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00598

WHO: https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/rabies ja https://www.who-rabies-bulletin.org/site-page/queries

Teksti: Viipurin koirat ry